Istumme Bulevardin Kahvisalongissa, joka sopii tapaamispaikaksi paremmin hienoille helsinkiläisrouville ja virkamiehille. Alunperin ehdotin erästä Kallion rokkikuppilaa, mutta Kauko ei halunnut mennä kaljapaikkaan. Muusikko, joka ei halua juoda? Hm. Niin, minunkin nimeni on Kauko ja olen aloitteleva muusikko ja kirjailija, mutta olen 30 vuotta nuorempi kuin Kauko Röyhkä.

Kauko: Etkö sä pelkää että sun katu-uskottavuus menee tällaisessa mestassa?
Kauko: En. Pelkäätkö sinä?

Kauko: Onko susta tullut raitis?
Kauko: Ei, mutta nyt tekee mieli vain kahvia. Juominen kannattaa keskittää niihin hetkiin kun on syytä juoda, juhlat tai jotain.

Kauko: Miksi Kauko Röyhkä ja Narttu julkaisee livelevyn?
Kauko: Jotta ihmiset tajuaisivat mitä on todellinen rock and roll.

Viereisestä pöydästä tulee täti-ihminen pyytämään nimikirjoitusta. Kauko antaa sen ja hymyilee ystävällisesti.

Täti: Se tulee mun miehelle, joka on sun idoli.
Kauko: Sano terveisiä.

Täti menee.

Kauko: Mutta eihän kukaan jaksa kuunnella livelevyjä. Tai korkeintaan biisin kerrallaan spotifysta.
Kauko: Nuo ihmiset ei saa koskaan tietää mitä on todellinen rock and roll.
Kauko: Eli tää on jonkinlainen vanhan pierun ristiretki nykyaikaa vastaan?
Kauko: Ilman niitä keskiaika olis paljon tylsempi, eikö vain? Pelkkiä juopottelevia munkkeja ja pitsiä nyplääviä linnanneitoja. Mutta jonain päivänä Richard Leijonanmieli palaa ristiretkeltä ja vetää miekkansa tupesta…
Kauko: Oliko tuo sukupuolinen vertauskuva?
Kauko (hymyilee täti-ihmisen suuntaan): Tottakai.
Kauko: Oliko tuo joku sun tuttu?
Kauko: Se muistuttaa erästä, joka tunnettiin hyvin keikkabusseissa.

Kauko: Oliko kivaa soittaa Nartun tyyppien kanssa?
Kauko: Oli.
Kauko: Ei tullut riitoja, kuten vanhoina aikoina?
Kauko: Ei.
Kauko: Eikö olisi ollut järkevämpää julkaista albumillinen uusia biisejä?
Kauko: Varmaan, mutta sitten tulis taas riitoja.
Kauko: Tommi Vikstenin ja Jarmo Heikkisen tuplakitarointi on vahvaa.
Kauko: Ilman muuta. Ja kaikki muukin. Tikka, Huldén ja Gröhn ovat myös vedossa. Voisin tehdä uuden levyn Nartun kanssa. Mistä sen tietää, vaikka tekisimmekin. Mutta nyt tuli tämä live, jossa on monista biiseistä parempi versio kuin alkuperäisillä levyillä.
Kauko: Mistä se johtuu?
Kauko: 80-luku oli kiireistä aikaa. Kaikkiin juttuihin ei aina ehditty perehtyä. Levyt tehtiin nopeasti ja muutaman viikon päästä niitä sai ostaa bensiksen alelaarista. Ei kukaan tajunnut silloin, että oltiin tekemässä rockhistoriaa.

Kauko: Mullakin on muuten bändi. Ja kirjoitan kirjaa. Minkälaisen ohjeen voisit antaa tällaiselle parikymppiselle aloittelijalle?
Kauko: Miksi sä kysyt tuollaista? En minäkään kysynyt ohjeita Eino Gröniltä, joka oli mun edeltäjä silloin kun aloitin.
Kauko: Eli ei saa kysyä ohjeita?
Kauko: Saa kysyä, mutta ei kannata liikaa kuunnella niitä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Kauko: No mutta sulla on ollut pitkä ura ja olet pystynyt tekemään paljon hyvää kamaa sekä musiikissa että kirjallisuudessa.
Kauko: Tee sinäkin paljon hyvää kamaa niin saat pitkän uran.

Kauko: Luuletko, että sun kaltaisia tyyppejä tulee vielä suomirokkiin?
Kauko: Ei mun kaltaisia, mutta muita kiinnostavia tulee varmasti.
Kauko: Rock ei ole kuollut?
Kauko: Ei ainakaan Suomessa. Kaikki ei voi olla insinöörejä, joillekin ei löydy muuta paikkaa tästä yhteiskunnasta kuin rock.

Kauko: Kiitos.
Kauko: Ei kestä.

Teksti: Kauko Röyhkä