Kuva: Kukka-Maria Rosenlund

Tamperelainen laulaja-lauluntekijä Laura Moisio kulkee omaa tietään kotimaisen musiikin kentällä. Hänen folkia, bluesia ja vanhaa iskelmää sekoittavissa kappaleissaan omintakeiset sanoitukset yhdistyvät pettämättömään melodiatajuun.

Kolmen albuminsa myötä Moisio on noussut nuoren polven kotimaisten lauluntekijöiden eturiviin, mistä kertovat mm. vuoden 2016 ehdokkuudet Teosto-palkintoon sekä Kriitikoiden valinta-Emmaan. Moision kolmas albumi ”Laura Moisio” julkaistiin helmikuussa 2018 ja se on saanut upean vastaanoton kriitikoiden ja kuulijoiden keskuudessa.

Laura Moision taustalla soittaa tyylikäs, 1970-luvun folk rockista ja heleistä lauluharmonioista ammentava bändi. Bassossa on lukemattomista kokoonpanoista (mm. Black Motor ja Pauli Hanhiniemi) tuttu Ville Rauhala. Kitaristi Lauri Myllymäki on tuttu americana-yhtyeistään Ochre Roomista ja Bone Moonista. Rumpali Sebastian Krühn on kameleonttimainen nuori konkari, joka soittaa muun muassa jazz-yhtye Samannassa sekä Jo Buddyn kanssa.

Laura Moisiosta sanottua:

”Laura Moisio ei yritäkään halailla massoja – kauniissa yksinpohdiskelussa kaikuu juureva americana ja 1970-luku”
–  Mari Koppinen / Helsingin sanomat ****

 ”Jokaista hienoa sävelmän osaa vaalitaan tarkasti, ja pikantti puhenuotti välähtää vain sopivin väleihin, vailla minkäänlaista maneeria. Laulaja on äänikuvassa juuri sopivassa, avarassa paikassa kompaktin orkesterin edessä ja hän tuntuu esiintyvän privana jokaiselle kuuntelijalle.”
– Soundi *****

 ”Laura Moisio teki yhden alkuvuoden suurimmista kotimaisista levyistä”
– Keskisuomalainen *****

 ”Uusi bändi sai Laura Moision kukoistamaan. Bändin yleinen ote muistutti hyvällä tavalla 1960-1970 lukujen taitteen folk-rockista. Sointi hengitti mahtavasti, eikä kenelläkään ollut kiire minnekään. Se on merkki varmuudesta, ollaan jo kotona. Siinä henkisessä tilassa kelpaa seikkailla pelkoa tuntematta.”
– Aamulehti (keikka-arvio)

 ”Live-esitykset olivat levyjen jossain määrin siloteltuun tunnelmaan verrattuna hyvin väkeviä. Moisiolla on pyöreä, heleä ja selkeä ääni, jota hän hyödynsi rohkeasti. Hän ilmensi riipivästi lyriikoitaan, jotka kulkivat yksinäisyyden ja itsenäisyyden käsittelystä aina lapsuustraumoihin ja uskottomuuteen.”
– Rondolehti (keikka-arvio)