Heikki Hela julkaisi uuden singlen – ensimmäisenä lohkaisuna tulevalta albumilta.
Kummelista se lähti. Heikki Helan megahitti Uneton yö julkaistiin vuonna 1994 – siitä Helan musiikillinen menestystarina alkoi. Samana vuonna julkaistiin esikoisalbumi Kaikista kaikkein ja hänet palkittiin Emma-gaalassaMiessolisti-tulokkaana. Sittemmin pitkäsoittoja on ilmestynyt vuosien varrella viisi. Tuoreimpina hittisingleinä mainittakoon esimerkiksi Kyyneleitä ja Hillitön hopeinen kuu.
Nyt Heikki Hela julkaisi uuden singlen, jossa keinutellaan kesäisellä järvellä toiveikkaasti Saaren taa, kohti kirkkaita maisemia ja aikoja. “Joku voisi sanoa: ‘Such a happy song’”, Hela maalailee. Kappaleessa on kuitenkin myös toinen ulottuvuus, sillä laulu on omistettu Helan edesmenneelle isälle. ”Tää biisi valmistui viime vuoden huhtikuussa, päivänä kun isäni Ahti nukkui pois ja keinutteli Saaren taa. Vaikkei teksti alunperin tarkoittanutkaan mitään sellaista, niin siitä lähtien se on vähän ollut myös Ahtin laulu – missäs Ahti muuallakaan viihtyisi kuin vesillä keinutellen ikuisessa kesäpäivässä. Mutta nyt se olkoon kuitenkin ihan kaikkien kesälaulu.”
Kappale on melodista rytmimusaa, jossa komppi kulkee ja folk-kitara keinuttaa kepeästi. Biisin perustukset on kuitenkin valettu tukevalla bassolla ja rummulla. Soitosta vastaavat Anssi Nykänen (rummut), Harri Rantanen (basso), Jarmo Nikku (kitara) ja Okke Komulainen (koskettimet). Äänimaiseman takana on Speedy Saarinen (Mediagents Oy).
Helan suunnitelmissa on myös tulevaisuudessa jatkaa suomenkielisen rytmimusiikin tekemistä ja esittämistä. “En oo tekemässä comebackia, kun en oo mihinkään poistunutkaan, kuten ei Kummelikaan. Kappaleita aina vaan ilmestyy uusia… mutta täyspitkän levyn ajankohtaa en vielä paljasta. Mennään nyt trendikkäästi sinkku kerrallaan. Ja onhan meikäläisen kipaleet saaneet ihan mukavasti radiosoittoa ja listasijoituksiakin. Albumit ovat olleet pikemminkin uskollisten fanien juttu – ihan reteeltä toki tuntui kun Kaikista kaikkein myi aikoinaan vanhaa kultaa, eli yli 25 000 kappaletta.”
Joensuulaisen Sonikin ensialbumi, Ääriviivat, ilmestyi 9.10.2015.
Pari viikkoa sitten yhtye aloitti ihan uusien kappaleiden taltioinnin, mutta ennen niihin kohdistuvia jatkotoimenpiteitä on ohjelmassa vielä välitilinpäätös digitaalisen EP:n muodossa.
”Mietimme, mikä olisi mielekäs keino pistää ensimmäisen levymme aikakautta pakettiin matkalla kohti seuraavia tuotoksia. Päätimme koota yhtyeen eri kulmia esittelevän EP:n, joka sisältää niin diskopalloa kuin leirinuotiotakin. Ajanhukkaa oli viimeinen levyllemme kirjoitettu kappale ja tuntui siinäkin mielessä osuvalta valinnalta myöhäiseksi singleksi”, laulaja Ville Härkönen kertoo.
Nimikappale Ajanhukkaa soi EP:llä kaikkiaan kolmena versiona: levyversion lisäksi kuullaan viime kesänä yhtyeeseen liittyneen kosketinsoittaja Jone Väänäsen hiki päässä ja virne suupielessä tamppaava remix sekä talvisissa mökkiolosuhteissa äänitetty akustinen live.
”Jonella oli ajatus remixin teosta ja muu yhtye oli idealle yksimielisen myötämielinen. Ja mainiostihan kappale on Väänäsen verstaalla koneelliseen muotoon muovautunut. Akustinen puoli yhtyeestämme haluttiin myös mukaan, monestakin syystä: ensimmäinen keikkamme sekä ensimmäinen julkaisumme olivat akustisia ja olemme soittaneet akustisia keikkoja koko olemassaolomme ajan, sekalaisissa puitteissa kasvihuoneesta kansanmusiikkifestivaalille. Tammikuussa vetäydyimme tässä hengessä retriitille, jonka aikana taltioimme hirsiseinien suojassa muutaman uuden akustisen versioinnin kaikkine pintanaarmuineen tätä julkaisua varten”, Härkönen jatkaa.
Akustista liveä EP:llä edustavat myös debyyttilevyltä tutut Jessica, Ääriviivat suureen tarinaan sekä Sydän, jota ei ole aiemmin julkaistu minään versiona.
”Sydän on kulkenut mukana akustisten keikkojen settilistoilla vakionumerona jo kauan, mutta minkäänlaista tallennetta emme ole siitä entuudestaan tehneet. Tälle EP:lle laulu haluttiin ottaa mukaan, erityisesti koska se ansaitsee olla kuunneltavissa myös kotioloissa. Kappale on samalla vanha ja uusi, mikä sopii myös julkaisun teemaan oivallisesti.”
Kummelista se lähti. Heikki Helan megahitti Uneton yö julkaistiin vuonna 1994 – siitä Helan musiikillinen menestystarina alkoi. Samana vuonna julkaistiin esikoisalbumi Kaikista kaikkein ja hänet palkittiin Emma-gaalassaMiessolisti-tulokkaana. Sittemmin pitkäsoittoja on ilmestynyt vuosien varrella viisi. Tuoreimpina hittisingleinä mainittakoon esimerkiksi Kyyneleitä ja Hillitön hopeinen kuu.
Nyt Heikki Hela julkaisee uuden singlen, jossa keinutellaan kesäisellä järvellä toiveikkaasti Saaren taa, kohti kirkkaita maisemia ja aikoja. “Joku voisi sanoa: ‘Such a happy song’”, Hela maalailee. Singlen julkaisupäivä on 27.5.2016.
Kappale on melodista rytmimusaa, jossa komppi kulkee ja folk-kitara keinuttaa kepeästi. Biisin perustukset on kuitenkin valettu tukevalla bassolla ja rummulla. Soitosta vastaavat Anssi Nykänen (rummut), Harri Rantanen (basso), Jarmo Nikku (kitara) ja Okke Komulainen (koskettimet). Äänimaiseman takana on Speedy Saarinen (Mediagents Oy).
Helan suunnitelmissa on myös tulevaisuudessa jatkaa suomenkielisen rytmimusiikin tekemistä ja esittämistä. “En oo tekemässä comebackia, kun en oo mihinkään poistunutkaan, kuten ei Kummelikaan. Kappaleita aina vaan ilmestyy uusia… mutta täyspitkän levyn ajankohtaa en vielä paljasta. Mennään nyt trendikkäästi sinkku kerrallaan. Ja onhan meikäläisen kipaleet saaneet ihan mukavasti radiosoittoa ja listasijoituksiakin. Albumit ovat olleet pikemminkin uskollisten fanien juttu – ihan reteeltä toki tuntui kun Kaikista kaikkein myi aikoinaan vanhaa kultaa, eli yli 25 000 kappaletta.”
Uusi juhlakokoelma One Day Less One Day More julkaistaan 10. kesäkuuta. Levyn julkaisee Bluelight Records.
Eurooppalaiseen blueseliittiin kuuluva tuusulalainen Pepe Ahlqvist(s. 4.7.1956) on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu bluesmuusikko. Yli neljäkymmentä vuotta kestänyt ura, upeat ja menestyksekkäät äänitteet sekä vuosien varrella tehdyt yli 6.000 keikkaa ovat taanneet vakaan suosion läpi vuosien. Pepe Ahlqvist on lahjakas ja persoonallinen laulaja-lauluntekijä, kitaristi ja huuliharpisti.
Pepe aloitti uransa 1960- ja 1970-luvun vaihteessa keikkailemalla Lahden ja Nastolan alueella. Yhteistyö Chicago Overcoatin kanssa alkoi 1970-luvun puolivälissä legendaarisen Love Recordsin suojissa, mistä tie johti hedelmälliseen yhteistyöhön Fazer Musicin kanssa. Pepe ja hänen silloinen bändinsä H.A.R.P. levyttivät useita albumeja, jotka olivat sekä taiteellisia että kaupallisia menestyksiä.
Pepen kolmesta tärkeimmästä bändistä viimeisin, The Rolling Tumbleweed, keikkaili ja levytti ahkerasti vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Heikki Silvennoisen kanssa vuonna 2002 perustettu SF Blues jatkaa edelleen esitellen sekä levyillä että kiertueilla vierailijoina suomalaisen bluesin valovoimaisimpia artisteja.
Pepe Ahlqvist on tehnyt vuosien varrella lukuisia esiintymismatkoja ympäri Eurooppaa sekä USA:ssa ja Kanadassa. Hänet on myös kutsuttu esiintymään erikoisvieraaksi esimerkiksi B.B. Kingin konsertteihin Helsingissä 2004 ja 2006. Nykyisin Pepe Ahlqvist työskentelee erilaisten kokoonpanojen kanssa soolokeikoista big band -konsertteihin.
Kesäkuun 10. julkaistava kokoelma One Day Less One Day More kattaa Pepe Ahlqvistin koko uran hänen ensimmäisestä julkaistusta äänitteestään vuodelta 1975 aina muutaman vuoden takaiseen suomenkieliseen soololevyyn. Tuplalevyllä on myös kaksi tätä kokoelmaa varten äänitettyä uutta kappaletta. Levyn avaava nimikkobiisi on ensimmäinen uusi Pepe Ahlqvist H.A.R.P.in äänite yli 20 vuoteen. Levyn päättää Pepen poikansa Joel Ahlqvistin kanssa esittämä kappale Samaa luuta ja nahkaa.
Pepe Ahlqvist H.A.R.P. aloittaa kesän ja syksyn festivaali- ja konserttisalikeikat Puistobluesissa 2. heinäkuuta.
Kuuntele ennakkosinglenä julkaistu kokoelman nimikkobiisi täältä.
Mike Bell & The Belltones on helsinkiläinen yhtye, joka soittaa rockabillyä, countrya ja rock’n’rollia. Bändi on uransa aikana onnistunut nousemaan tyylinsä tunnetuimpiin bändeihin Euroopassa tekemällä kymmeniä keikkoja suurimmilla rock’n’roll-festivaaleilla sekä klubeilla ympäri maailman. Yle näytti viime vuonna Mike Bell & The Belltonesin keikan kokonaisuudessaan Yle Teema -kanavalla. Keikka kuvattiin legendaarisella M1-studiolla ja on edelleen katsottavissa Yle Areena -palvelun kautta. Yhtyeeltä on aiemmin julkaistu albumit Scream & Holler sekä Payback, jonka mm. Helsingin Sanomat valitsi yhdeksi vuoden levyistä. Bändi on myös tehnyt yhteistyötä amerikkalaisen laulaja-legenda Huelyn Duvallin kanssa.
Nyt julkaistava The Beat that Can’t Be Beat on Mike Bell & The Belltonesin kolmas albumi. Sen nauhoitus alkoi viime vuonna Los Angelesissa Amerikan-kiertueen yhteydessä ja tänä vuonna nauhoitukset jatkuivat Lightning Recorders -studiolla Berliinissä. Albumi tehtiin kokonaan live-nauhoituksena käyttäen analogisia 50-luvun nauhureita, mikrofoneja sekä nauhoitustekniikkaa.
Levyn kappaleissa seikkaillaan tyylillisesti Buddy Hollyn, Carl Perkinsin ja Johnny Burnetten jalanjäljissä, eli varhaisen rock’n’rollin, rockabillyn ja pop-melodioiden innoittamina. Biiseistä suurin osa on laulaja Miikka Siiran (Mike Bell) säveltämiä ja myös yleisö on kiinnittänyt huomiota näihin tyylitajuisiin ja tarttuvia koukkuja sisältäviin kappaleisiin. Mike Bell & The Belltones kuulostaakin eniten omalta itseltään – eli bändiltä, joka on täynnä svengaavaa rytmiä, pitelemätöntä energiaa sekä melodioita, jotka jäävät päähän soimaan. Levyn julkaisee helsinkiläinen Goofin’ Records, joka on kansainvälisesti tunnettu laadukkaista roots-julkaisuistaan. Albumi on saatavana CD- ja 12” LP -muodossa.
